Kyllä pääsi itku kun mies tänään lähti sinne armeijaan. Itkin vielä ainakin 20 minuuttia eteisen lattialla, kun mieheni oli lähtenyt ovesta – kolme ja puoli vuotias tyttäreni toi minulle talouspaperia, tuli halaamaan minua ja kysyi “äiti, oletko sinä surullinen?”. Kai tää tästä helpottuu, nuorimmainen pian yksi vuotta täyttävä poikamme ei vielä onneksi niinkään ymmärrä, mutta tyttäremme on todellinen ja varmasti ikuinen “isin tyttö”, niin hänen kanssaan saattaa tulla hiukan hankaluuksia :)
Mutta nyt siihen tämän päivän piristävään tietoon – saimme varattua haluamamme papin! Kyseinen pappi on kastanut poikamme ja hän oli aivan loistava – osaa puhua ja saa paatuneimmankin ihmisen itkemään ja on nuori ja rento :)

Tilaa RSS-syöte
Tänään oli sittenkin omalta osaltaan hyvä päivä :)
Yleinen hääkeskustelu